Kulttuurisia eroja kerrakseen – muotimallin matkassa

Kaikki alkoi siitä, kun lukioikäisenä tuli surffailtua Irc-gallerian ihmeellisessä maailmassa ja sattuman kautta eräs mallin töitä tekevä tyttö bongasi kuvani. Kyseinen tyttö laittoi minulle viestiä
ja kysyi olinko koskaan ajatellut tekeväni töitä mallina. Pohjanmaalaisessa pienessä kylässä asuneena en tiennyt tuon taivaallista mallina olemisesta saati siitä, että mitä kaikkea työ pitää sisällään. Olin myös todella ujo kouluikäisenä, mutta jostain keräsin rohkeuteni ja lähetin kuviani muutamille Suomen parhaille toimistoille, jotka sijaitsivat Helsingissä. Lopulta tieni vei samaiselle mallitoimistolle, jossa minut bongannut neiti työskenteli. Kirjoitin sopimuksen heidän kanssaan ja muutamaa kuukautta myöhemmin matkani kokoaikaisena, kansainvälisenä mallina alkoi.

Kuvaaja: Lari Heikkilä

Ensimmäinen matkani kohdistui Singaporeen vuonna 2009, missä vietin 3kk työskennellen. Kaikki oli hyvin uutta minulle: castingit, muiden mallien kanssa asuminen sekä itse kuvaukset ja näytökset. Mielenkiintoisia kohtaamisia sattui ja tapahtui muiden mallien kanssa eläen samassa asunnossa. Se oli yhtä kulttuurien törmäystä. Brasilialainen kämppikseni kertoi avoimesti miten hänen vanhempansa ovat serkuksia keskenään. Amerikkalainen tyttö taas poti ongelmia ihonsa kanssa ja päätti laittaa sipulin teipattuna kasvoihinsa yön ajaksi, minkä seurauksena hänen kasvonsa oli syöpynyt lähes vereslihalle asti. Tämän tapahtuman jälkeen hänen matkansa takaisin Jenkkilään alkoi ennen aikojaan. Koko matkan kirsikkana kakun päällä, jos näin voi asian todeta, oli ukrainalainen kämppikseni. Hän ilmoitti ensimmäisenä iltanaan ettei hänen sänkynsä voi sijaita oven edessä, koska muuten kummitukset vievät hänet. Kerran olin hänen kanssaan samassa näytöksessä ja hiustenlaittaja osui vahingossa suoristusraudalla hänen ihoonsa. Tämän jälkeen ukrainalainen pomppasi pystyyn ja läpsäytti hiustenlaittajaa suoraan päin kasvoja, minkä seurauksena tämä kaatui. Sana kiiri nopeasti Singaporen muotipiireissä ja hänestä tuli pian kaikkien pelkäämä malli.

Pariisissa asuin kerran Champs Élyséen lähellä. Asunto oli todella söpö ja mitä parhaimmalla sijainnilla Pariisissa. Asunto oli tosin hyvin pieni yksiö, jonka pystyi juuri ja juuri jakamaan kahden kesken. Minun tuurillani kommelluksia sattui jälleen. Jaoin asunnon Kapkaupungista kotoisin olevan mallin kanssa, joka rakasti tupakointia. Minun sänkyni sijaitsi heti ikkunoiden vieressä ja joka ikinen kerta päästyäni castingeista asunnolle, löysin sänkyni tuhkan peitosta. Mallin kommentti oli, ettei hän jaksa mennä hissillä joka kerta alakertaan tupakoimaan. Tämänkaltainen meininki ei todellakaan ole epätavallista malliasunnoissa. Hyvin monet mimmit tupakoivat, koska se pitää heidän ruokahalunsa poissa. Tästä pääsemmekin seuraavaan yleiseen ongelmaan mallialalla: syömishäiriöt. Ystävälläni oli kerran mallikämppis, joka teippasi & sitoi itsensä yön ajaksi seinään kiinni, jotta hän kuluttaisi enemmän kaloreita. Ihan perusmeininkiä. Myös mielenkiintoiset dieetit ovat osa mallimaailmaa. Eräs ystäväni asui Etelä-Koreassa aikoinaan ja hänen kämppiksensä oli roudannut matkalaukullisen parmesaania (kaksi isoa kiekkoa) mukanaan. Hän söi vain sitä kahden kuukauden ajan ja ihmetteli, kun hänen ihonsa alkoi kukkimaan pahasti.

Pariisin malliasunto

Milanossa asuin muutama vuosi sitten erään venäläisen mallin kanssa. Hän oli tuolloin 27-vuotias ja ei-niin-onnellisesti-naimisissa. Hänellä oli aviomiehensä lisäksi kolme rakastajaa erinäisiin tarkoituksiin. Yksi oli rahaa ja lahjojen ostelua varten, yksi oli puhtaasti seksiä varten ja viimeisen tarkoitusta en saanut ikinä selville. Eräänä iltana olin lähdössä ravintolaan ystäväni kanssa ja kämppikseni kysyi minulta voisinko pikaisesti auttaa häntä. Kysyin, että minkälaista apua hän tarvitsisi. Tähän hän vastasi, että hänen aviomiehensä oli vihdoin suostunut harrastamaan kolmenkimppaa, kunhan mimmi palaa Venäjälle. Heillä oli kuulemma kolme naisehdokasta kyseiseen puuhaan ja hän oli alkamassa pitämään skype-haastattelua heille. En tiennyt olinko enemmän järkyttynyt vai huvittunut aiheesta, mutta onnistuin livistämään paikalta. Ties miten fyysinen haastattelu olisi ollut. Tämä neitokainen oli myös hyvin viiniin menevä yksilö, hän kiskaisi kevyesti kaksi pulloa valkkaria jokaisena iltana castingien jälkeen. Hänen suosikkinsa oli alakerran Carrefourin 2 euroa maksava valkkari. Kerran hän laittoi minulle viestin, kun olin matkalla kotiin ja kysyi voisinko käydä ostamassa hänelle yhden viinipullon, koska hän ei kehdannut mennä enää takaisin kauppaan. Sinänsä mielenkiintoinen kommentti naiselta, joka oli varmaan heidän tuottoisin viiniä ostava asiakkaansa kahden kuukauden ajan.

Tokiossa jaoin ihanan asunnon kahden venäläisen mallin kanssa. Toinen oli 14-vuotias ja toinen 21-vuotias. Kumpikaan heistä ei kirjaimellisesti tiennyt mikä on roskakori. Ei, vaikka roskiksessamme luki kissan kokoisin kirjaimin IKEA trash bin. Eräänä iltana tulin pitkän kuvauspäivän jälkeen takaisin asunnolle ja istahdin sohvalle. Sohvan ympärillä tuntui olevan aivan kamala ja mädäntynyt haju. Sohvatyynyä nostettuani selvisi, että venäläiset mallit olivat laittaneet kaikki ruoantähteet sohvatyynyjen alle ja väleihin. Eräänä iltana vanhempi malli joi punaviiniä ja mentyäni nukkumaan kuulin miten pullo kaatui olohuoneessa. Aamulla herätessäni avasin makuuhuoneen oven ja edessäni ammotti maailman isoin jähmettynyt punaviinilammikko keskellä olohuoneen lattiaa. Sitähän luulisi, että jengi osaisi siivota jälkensä.

Tarinoita kämppiksistä ja ihmisistä muotialalta riittäisi vaikka kuinka. Vielä yleisenä kiteytyksenä voisi mainita, että hitsi miten sottaisia ihmiset voivat olla! Tai sitten vain mallit… Kuinka monesti (joka kerta) totesin asunnoissa ympäri maailman miten kukaan ei tuntunut osaavan tiskata, imuroida tai pestä astioitaan käytön jälkeen. Eikä ostaa vessapaperia! Joka kerta, kun joku oli kokannut ja syönyt niin astiat lojuivat täynnä ruokaa monet päivät tiskialtaassa. Vaikka asiasta kuinka sanoi kiltisti niin asiaan ei tullut muutosta. Asiaan oli vain yksi ratkaisu: oman lautasen, kupin ja ottimien säilyttäminen sängyn alla. Niitä sitten tuli kuljeteltua eestaas makkarin ja keittiön väliä. Myös oma vessapaperirulla kulki joka kerta mukana vessaan. Parhautta oli myös se, miten kukaan ei tuntunut osaavan tyhjentää keittiön roskiksia. Siihen vain pokkana kasailivat lisää roskia kunnes roskavuori purkautui ja osa tippui lattialle. Näitä kaikkia tapahtumia jälkikäteen muistellen suupielille nousee hymy ja jopa alkaa naurattaa, että mitä kaikkea sitä on kokenut ja todistanut elämässään. Ainakaan ei ole ollut tylsää!


Kesäkuun vieraskynäilijä on kansainvälisen malliuran tehnyt Anu-Maarit Koski.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kulttuurisia eroja kerrakseen – muotimallin matkassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.