Syyskuun vieraskynä: The WHAT

Mä olin just se hupiakka, joka vastasi ”mikä susta tulee isona?”-kysymyksiin ”isompi”. Tuntui hankalalta löytää se oma paikkansa, joten pituuden ja leveyden -muutokset olivat suunnilleen ainoat asiat, jotka pystyin lupaamaan tapahtuvaksi. Pituutta on yläasteen jälkeen kertynyt lisää 3cm ja painoa 9kg. Voin siis väittää olleeni rehellinen.

Mulla ei ole ollut suurta intohimoa mihinkään tarjolla olevaan ammattiin. Pyörittelin päässäni satoja eri skenaarioita. Mitä mä jaksaisin tehdä koko loppu elämäni? Se taisi olla suurin ongelmani. Asetin itselleni valtavat paineet pohtimalla ikuisuutta, kun olisin voinut keskittyä itseni kehittämiseen kaikissa niissä asioissa, joita jo tiesin rakastavani.

Peruskoulun jälkeen tie vei sinne, minne tyydyttävällä keskiarvolla päästiin. Sen sijaan, että olisin odotellut innolla uuden ammatin oppimista, jännitin sitä, että pääsenkö ylipäätään mihinkään sisälle ja jos pääsisin, niin onko se yhtä tylsää, kuin opiskelu tähänkin asti. Oli se. Ensimmäinen ammattitutkintoni vaati kolme alan vaihtoa ja melkein 7 tuskallista vuotta.

Vaikka opiskelu ei selkeästi ollut se mun juttu, niin opiskeluaikanani sain suorittaa useita itseäni kiinnostavia kursseja. Ajatukseni siitä, mitä haluan työkseni tehdä, alkoivat selkeytyä. Mä halusin kirjoittaa. Aina iltaisin ”Sinkkareita” katsellessani, sisälläni poreili. Unelmoin lehtipinoista, pölyttyvistä kirjoista ja sotkuisesta tukasta, joka on kietaistu kynän avulla ylös, pois silmiltä. Mutta oma kolumni ja toimittajan ura, kuulostivat vain Carrien etuoikeuksilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirjoitin blogia omaksi ilokseni seitsemisen vuotta. Sen myötä kehityin kirjoittajana ja opin paljon itselleni haasteita tuottavista pilkkusäännöistä ja yhdyssanoista. Sijamuodot, perfektit ja inessiivit menee edelleen eri ilmakehässä, kuin minä. Viimeisimmässä opinahjossani huomasin, että se ei kuitenkaan haittaa. Itseasiassa äidinkielenopettajani huomasi. Takoakseen itseluottamusta päähäni, opettajani kehotti minua lähettämään yhden esseistäni Keskisuomalaiselle. Noin viikko myöhemmin, siinä omaa juttuaan Keskisuomalaisesta lukiessaan, tämä lukihäiriöinen ja ahdistunut teinivuosien vandaali, päätti haluta kirjoittaa elämästään julkisesti nettiin ja tehdä siitä itselleen työtä.

Blogissani pystyin toteuttamaan kaikkea rakastamaani. Kirjoittaminen, valokuvaaminen, luovuus ja visuaalisuus, kaikki nätisti samassa paketissa. Opintojeni ohella työskentelin ankarasti blogini eteen. Kahdeksantuntisen koulupäivän jälkeen saatoin käyttää toiset kahdeksan tuntia blogini parissa. Loppujen lopuksi, panostukseni palkittiin. The WHAT-blogi (https://nouw.com/thewhat) pääsikin ensin osaksi Keskisuomalaisen ylläpitämää Stoori-blogiportaalia ja myöhemmin Pohjoismaiden suurinta Nouw-blogiportaalia. Sillä tiellä olen edelleen.

Blogit ja sosiaalinen media kulkevat tiiviisti käsi kädessä ja näinpä pääsin itse kokemaan ja kokeilemaan, että mikä siellä somessa oikein toimii ja kuinka päästään toivottuihin tavoitteisiin. Lukija- ja seuraajakuntani alkoivat pikkuhiljaa kasvaa ja nyt käsillä olikin aivan uusia mahdollisuuksia. Olen päässyt tekemään upeita yhteistöitä erilaisten yritysten kanssa, tuottamalla tavoitteellista sisältömarkkinointia jo parin vuoden ajan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuri ennen valmistumistani (siihen ensimmäiseen ammattiini), sain kuin vahingossa mahdollisuuden puhua itseni erään yrityksen somevastaavaksi. Näinpä en valmistuttuani ole tehnyt päivääkään oman alani töitä. Vuoden verran mä somettelin työsopparilla, kunnes aloin tuntea oloni varmaksi, valmiiksi ja päteväksi. Pieni suuruudenhulluuskin kutitteli niskassa, mutta se taitaakin olla varsin yleinen yrittäjien piirre. Näistä aineksista syntyi SOSmedia (https://www.sosmedia.fi/).

SOSmedialla olen osa yritysten markkinointitiimiä. Ylläpidän sometilejä ja tuotan sisältöä, joka henkii yritykselle ominaista fiilistä. Luon yrityksestä helposti lähestyttävän ja pyrin sitä kautta tuomaan käden ulottuville varteenotettavia asiakkaita. Tuon palvelut/tuotteet ihmisten ruuduille luovalla ja mieleenpainuvalla tavalla. Olen paikalla, kun tapahtuu. Valokuvaan ja editoin. Kirjoitan. Suunnittelen. Asettelen ja viimeistelen. Ennakoin. Rikon rajoja. Ideoin ja ajattelen laatikon ulkopuolelta. Seuraan analytiikkaa. Heitän hulluja ideoita ja tarjoan tietouttani.

Työtäni yrittäjänä voisi kuvailla juurakkona, palkkani koostuu monesta eri osasta. SOSmedialla yrityksille tarjoamieni somepalveluiden lisäksi, kuukausipalkkaani kohentaa blogini yhteistyöpostaukset ja erilaiset puhe- ja valokuvauskeikat. Elämäni on siis melko hektistä, mutta se pitää mut vaan motivoituneena. Yksikään päivä ei ole samanlainen edeltäjänsä kanssa.

 

Itseni pomona voin kutsua itseäni miksi haluan, olen sisällöntuottaja, mutta kaikista ylpein olen yrittäjä-tittelistäni. Se kertoo, kuinka olen itse luonut työn itselleni, omalla taidollani, omin käsin ja täysin tyhjästä. Tunnen oloni etuoikeutetuksi saadessani tehdä sitä, mitä rakastan.

 

Luottakaa itseenne ja antakaa itsellenne aikaa etsiä ja toteuttaa intohimojanne. Siten löydätte oman polkunne, oli se sitten yrittäjän, duunarin tai jonkun siltä väliltä.

– JASU
IG: @jvsmiina
www.thewhat.fi
www.sosmedia.fi


Kollaasin syyskuun vieraskynäilijä Jasu on bloggaaja The WHAT -blogista ja SOSmedian yrittäjä. Syyskuussa Kollaasin kuukauden aihe on työ.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.